Raskaustesti näytti positiivista heti ensimmäisellä kerralla, 31.7.2010, eikä epäilyksen varaa jäänyt. Ensimmäinen neuvolakäynti oli 12.7.2010 raskausviikolla 6+3.
Mielestäni olen päässyt melko vähillä oireilla ja ongelmilla ainakin tähän asti raskautta. Alkuraskauden suurin ongelma oli väsymys. Helteiden aikana vaivasi myös se, että kaikki ruoat tuntuivat ällöttävän. Alussa laihduinkin noin viisi kiloa. Sinänsä pahoinvointia ei sen kummemmin ollut, vaikka olo ei aina ollutkaan järjin tukeva.
Tämän lisäksi jossakin vaiheessa rinnat olivat niin kipeät ja turvonneet, että ei voinut oikeasti nukkua kyljellään tai juosta ilman tuskan kiljahduksia! Myös yleinen uupumus ja hengästyminen olivat tuttu tunne.
Sain myös palautetta käytöksestäni kesän loppupuolella. Itse en jaksanut katsella samoja ihmisiä päivästä toiseen, sillä olin jatkuvasti väsynyt ja kiukkuinen. En tiedä oliko kyseessä hormonien myllääminen vai ainoastaan yhdistelmä: työ+helle+väsymys+uupumus. En kuitenkaan ollut millään tavalla kekustelukykyinen, vaikkakin torille piti aina asiakaspalveluun skarpata!
VARHAISULTRA + NISKAPOIMU-ULTRA
Helteiden keskellä oli myös tuo varhaisultra. Jopa itse lääkäri sanoi paikkakunnan ultralaitteita antiikkisiksi! No asian pointti oli kuitenkin se, että alateitse suoritettavassa ultrassa näkyi selkeästi yksi sydämmensyke (itse en tajunnut mistään mitään). Tämän lisäksi lääkäri totesi, että saattaa tuolla toinenkin olla, mutta saattaa olla myös sykkivä napanuora tms.
Eipä siinä sitten muu auttanut kuin odotella seuraavaan ultraan, joka suoritettiin Kuopion keskussairaalassa. Kyseessä oli niskapoimu-ultra, jossa oli tarkoitus mitata sikiön niskaturvotus ja yhdistää tulokset raskausviikolla 9 otettuun verikokeeseen. Jännitti tietysti mielettömästi, sillä nyt saisin tietää, onko tulossa kaksoset vai vain yksi lapsi!
Tutkimuksen suorittanut kätilö oli aivan mahtava ja todella mukava. Siinä sitten leviteltiin geeliä alavatsaan ja ei kun ultrailemaan! Siinä vaiheessa tietysti selvisi heti se, että yksi sikiöhän siellä vain veti sikeitä.
Jouduin herättelemään sikiötä kääntymällä nopeasti kylkiasentoon ja takaisin selälleen. Ensimmäisellä kerralla sikiö vain vähän venytteli ja vaihtoi nukkuma-asentonsa kylkiasentoon. Toisella kerralla alkoi aivan älytön hyppiminen ja liikkuminen.
Sikiön koko vastasi rv 12+0, eli neljä päivää vähemmän kuin mitä oletettu (12+4). Laskettua aikaa ei kuitenkaan tarvinnut muuttaa, sillä ero oli 4 päivää, ei 5.
Niskaturvotus oli 1,1 mm, mikä on ihanteellinen tulos. Down-riskiksi tuli paras mahdollinen arvo alle 24-vuotiaiden ryhmässä, eli 1:100 000. Keskiarvo on 1:2000.
Niskaturvotus oli 1,1 mm, mikä on ihanteellinen tulos. Down-riskiksi tuli paras mahdollinen arvo alle 24-vuotiaiden ryhmässä, eli 1:100 000. Keskiarvo on 1:2000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti